Mä olen mielestäni ennakkoluuloton ihminen. Tai siihen olen aina pyrkinyt! No hieman on vanhemmiten karissut mutta kuitenkin. Olen elänyt lapsuuteni ympäristössä jossa ennakkoluulot ja vanhat stereotypiat milloi mitäkin kansanryhmää tai tapaa kohtaan ovat aina velloneet vahvoina, ja minä olen sitten perheen mustana lampaana aina näyttäytynyt kaiken keskellä sinisilmäisenä pellenä, koska olen halunnut uskoa kaikesta ja kaikista hyvää.
Mutta kertokaa nyt j*malauta mikä niissä bemareissa on? Miksi tämä hieno, pitkänlinjan laadukas saksanklassikko vetää AINA ne mulkuimmat ja välinpitämättömimmät rattiin? Autoni perseeseen ei ole KOSKAAN ajanut Nissan tai Ford. Eikä kyljestä ole meinannut täräyttää Toyota eikä Peugeot, eikä yli ole meinannut porhaltaa myöskään Mersu (tiedän että tämä jakaa myös mielipiteitä, mutta tämä on minun kokemukseni ja minun teksini, tee oma).
Tänään meinasi kuitenkin taas työauton keulassa törröttää hädin tuskin 2000-luvun hyttysrauta helmahopeoineen ja picnicpöytineen (takaspoileri, auttakaa nyt... ei se siihen takavetoon auta näillä nopeuksilla mitä Suomen maanteillä saa ajaa). Ehdin erottaa tupeeratun nutturan ja ummessa olevat lycraripset, kun katselit alas syliisi tullessasi vastaan MINUN kaistallani. Takana tulevan bussikuskin ilmeen olisin halunnut ikuistettavan johonkin keulakameraan, sen verran se nimittäin huusi ja matkustajat näkyivät kaikki keskikäytävälle kallistuneina.
Ihminen ehtii parissa sekunnissa miettiä yllättävän paljon. Ehdin kelailemaan tilanteen alkaessa, että helvetin kiva hääpäiväviesti miehelle tänään, kun poliisit soittelee tai menee tapaamaan työpaikalle. Onneks pussattiin ennen kuin lähdin töihin, se oli taas keittänyt mulle kahvit mukaan. Sitten kelasin, että nyt tulee kyllä niin perkeleellinen kallo- ja rankavamma, kun tonne pellolle pöllähdän; kuuntelin para'aikaa osuvasti ja hassunhauskasti luentoa aiheesta. Sitten mietin, että miten helvetissä mä löydän tulevaisuudessa sen työminän, joka täysin ennakkoluulottomasti ja viralleen uskollisena syöksyy auttamaan myös näitä sankareita liikenneonnettomuustilanteissa? Näitä jotka 99% todennäköisyydellä on niitä syyllisiä räpeltäessään mm. puhelinta ajaessaan tai laittaessaan ripsiväriä kesken kaistan vaihdon, niin että sen toisen auton koko perhe (tai vaan äiti) menehtyy kertalaakista. Tai halvaantuu loppuelämäksi.
Ei osunut, eikä sattunut mitään. Koska pysyin omalla kaistallani pienellä väistöliikkeellä ja hän puikahti muutaman sentin väistöllä takaisin omalleen. Turvallista keskiviikkoa kaikille, ja erityistä tsemppiä ja voimia liikenteeseen. On niin kaunis kevätkin. Ja meidän hääpäivä ❤️
Kirjoitettu keväällä 2024.
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador