Kuulijaa, turvaa

Leuto tuuli kuljettaa jo syksyn lupausta. 

Kesän lämpö viipyilee, varjon viileys hellii. 

Kynä juoksee, kertoo tarinaa. Hymyn kare häivähtää, hetki huokuu turvaa, rauhaa. 

Tarina on raskas, kohtuuton kenenkää kantaa.  

Silti sä istut siinä, alat hiljaa jakaa.  

Olen tässä, en säikähdä enkä mene pois. 

Kohtaan sinut ihmisenä, tahdon kuulla ja ymmärtää. Auttaa näkemään ihmeitä, joita elämällä sun varalle on tarjolla.

Antaa sanoja kivulle, purkaa padottua tuskaa. 

Huomaamaan kuinka aurinko aina pilven takaa palaa, miltä tuntuukaan kun toinen sielu halaa.

Olla vierellä ihan hiljaa, jos vaikka tarviit vain kuulijaa, pienen hetken turvaa.